"Ajatusten arkeologia" -ryhmä on keväisillä kenttäkirjoitusretkillään käynyt Tehtaassa, Kirkossa ja tänä keväänä Kapakassa siis Kultajyvässä. Tapaamispaikkana 11.5.2010 oli Forssan teatteritalo, mutta Torigalleriasta kuuluva kutsuhuuto: "Täällä on näyttelyn avajaiset" houkutti meidät. Menimme, katsoimme ja kirjoitimme. Seepia ja hiilenmusta loivat kontrasteja, ylä- ja alakerta täydensivät toisiaan. Ääneen lukemani Aimo Vuoren runot etsivät erakon taivasta. Näyttelyn taivas oli alakerrassa. Kiitimme ja jatkoimme matkaa.
Kultajyvä oli kuin hiljainen meditaatiohuone - jääkiekkoa vaimeasti nurkassa ja yksi fani. Oluttuoppi ja yksi sitä tuijottava silmäpari. Me (Seija P, Anna-Maija, Beata, Terttu, Seija M, Kirsi, Lahja ja Eliisa - Aimo etänä.) Kirjoitimme tunnelmiamme, muistojamme ja kokosimme kokemuksemme tammikuusta toukokuuhun. Elämää monessa muodossa - niinkuin Kultajyvässä kuuluukin olla. Terttu löysi meille nimen: Kultakynät.
Kiitos jokaiselle kultaiselle kynänkäyttäjälle -Tanjalle ja Hilkalle myös!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tänään galleriassa
VastaaPoista11.5.2010
Matkalla Kultajyvään eksyimme viereiseen galleriaan, jonka anti tuntuu
houkuttelevalta.
Isot maisemakuvat seinällä kätkevät salaisuuden. Tulee mieleen Lappi, vaikka
takaseinän vuori ei tunturia muistutakaan. Terävähuippuisen tunturin lumet
sulavat vauhdilla. Pystysuorat purot virtaavat kohti tunturin juurella
odottavaa janoista kivikkoa. Lapin kämpän ikkunan takaa avautuu
kaksijakoinen maailma: tumma ja vaalea - ei musta ja valkoinen.
Vastakkaisella seinällä lainehtii luminen Kilpisjärvi - luminen vaikka kevät
on jo pitkällä. Tunturikasvit nukkuvat kivien koloissa ja odottavat
raikkaita purovesiä. Vain viimesyksyiset ruohonkorret kertovat tulevan kesän
kukkarunsaudesta.
Kuvat puhuttelevat. Taivas on avoin. Revontulet ovat piilossa pienissä
lasikopeissa.
Terttu Lähteenmäki